Pikkuusen paniikis

Monet heidet pitäävät lehtensä loppuhun asti, eiväkkä meinaa millää tajuta talaven tulua. 

Purppuraheisiangervo 'Diabolo's on kaikki leheret viälä tallella. Osa o pikkuuse ruskonnu, mutta suurinosa o viälä iha hyvän näköösiä.

En yhtää ihimettele, ku sanotaha, että punalehtiset pensahat ja puut pitääs istuttaa länsipualelle tonttia, laskevan auringon pualelle. Takaa paistava aurinko kirkastaa muute nii tumman sävyyset leheret  komiasti.

En tiärä johtuuko lehtien puskahan jäämisestä, että keväällä leheret puhkee sitte toooosi myähää. Joka kevät oon uskonu sen kualeentunehen, mutta kyllä se herää ku jaksaa vaa orottaa.

 Villaheires on kans viälä leheret, mutta se kyllä puskoo ne sitte taas tooosi aikaasi.

Oon aina ollu nii rentua ja kehunu, etten suajaa talaveksi muutaku kärhöt, eres jotenkute. Että jos ei seleviä, nii sitte laitan muuta tilalle. Aluushan oliki niitä "varmoja" peruskasvia, eikä talavivaurioota pahemmi tullukkaa. Tilanne o nykyysi aivan toine. On tullu ihastuttua, haksahrettua ja hankittua jos jonkimmoosta riskikasvia. Viimme talavi osootti sitte minkälaasta son pahimmillansa, mustia aukkoja jokapaikka täynnä. Nii, eikä ne kaikki varmakkaa ollu nii varmoja.

Täälon taas sama tilanne ku viimme vuanna, pakkaasta iliman lunta. Maa on toki pikkuusen kuivempaa, mutta silti peliättää kuinka käy ja pikkuune paniikki vaanii. 

Viimme talavesta selevis peruukkipensas varmastikki ympärille kiataastun pakkaashuavan ansiosta. Huapaa oon ostanu ny lisääki. Mulle uutena suajausmateriaalina kokeelen sammalta. Sen käytöstä kirijootti Tita, Unelmia ruusuista -plokis. Laitoon sammalta tuan niatospensahan päälle, silläku pitääs säilyä koko kasvusto jos meinaa kukkia nähärä. Lisäkerros ei varmasti olisi pahitteeksi ja jos ei tuu lisää lunta, voin hakia viälä sammalta.

Ensiksi on lehtiä, sitte lecasoraa sammalen alla. Kiataasin viälä pakkaaspeiton ympärille. Täälä lakialla ku tuuloo, nii meille se osuu takuu varmasti.

Kirijavalehtine japaninvaahtera on säilyny kaks talavia hengis. Keväällä se tosin alootti kasvun juuresta, mutta elos kuitenki.

Kolomiopenkiski on ny kaks tuallaasta suajusta. Toisen sisällä on valkokletra, joka ei nykkää keriinny kukkia. Jos keväällä aloottaas kasvunsa pikkuusen aikaasemmi ja ylempää. Toine on atsaleea 'Ruususen Uni'. 

Keltalehtisen happomarijanki peittelin. Oon käyttäny tukina petooniverkosta tehtyjä ympyränmuatoosia perennojen tukikehikoota. Ny ompelin oikee huavasta sopivia renkahia. Ei tartte mitää muita kiinnityksiä.

Oon ittekseni vähä huvittunehesti kattellu anopin tapaa havuttaa kaikki kukkapenkit. (Non kyllä jo siivottuki) Ny oon aharistunu tekemähän saman jutun. En kaikille, mutta kohtiihi, mihinä lumi ei viihry. Osalle oon lisänny hiakkamultakeon juurelle ja ripotellu kaikki haravoorut leheret penkkiihi. Ny ei sitte voi ku orottaa mitä keväällä näkyy. Huoks!

Siinä olis havutyätarpehia. Ainaki olis tarkootus teherä muutama pallo ja tähtikehikootaki olis valamihina.

Risutöitäki suunnittelin tänä syksynä tekeväni. Rupiaa nua linnut olemahan jo nii haurahia, että hajuaavat kohta taivahan tuulihi. On ollu kuitenki nii tyäntäyteene syksy, etten oo niitäkää keriinny.

Kyllä heitti het kylymäksi -12 oli yällä ja nykki -7.7.
 Yrittäkää tarijeta!