Kantopuutarha

........tai oikiammin kantopenkki, ku son vaan osa puutarhaa. Hmm.....kantopuutarha kalskahtaa nii palio komiemmalta. Irean kantopuutarhahan sain ruattalaasesta puutarhaohojelmasta ja lopulisen sysäyksen ajatuksen toteuttamiselle sain, ku Reetta postas omasta kantopuutarhastansa. Sen seurauksena pikkuuse kuukletusta ja soliki sitte siinä. 

Tästä se sitte lähti. Ku isäntä lähti yks päivä raviihi, kauhatraktori jäi vapahaksi. Ku yhyren peltotiän ojia o taannoon aukaastu, oli penkalle jääny kantoja. Noli jo sopivasti rapistunu ja patinootu. Joukkohon lähti muutama kivannäkööne karahkaki.

Vastahan sattuu muutama sopivan muatoone kiviki, joten paiskasin neki kyyttihi. Satuun tiätysti isännän tulon kans samahan aikahan pihahan. Sen ilime oli näkemisen arvoone, ku se kattahti kauhahan. Ja kysääsi; "Mitä nua o?" Ja ku sanoon ja että laitan ne penkkihi, hyvä ettei het soittanu piipaa-autua :D

Ja sattuu sitte viälä olijenkorsiki kävääsemähän ja tiätysti esittelin uuret aartehet. Juu, "ei oo ihime, että iskä joskus tuumaa, etton se hullu :D".......mutta kyllä siitä varmahan hiano tuloo ku son valamis.

Tämoli ensimmääne versio.

Innostuun tekemähän viälä yhyren risulinnunki. Pesä o vanaha, samoon petoonimunakki oon teheny jo muutama vuasi sitte.

Koko hökötys sitte kannon päälle, mikä seki o jo toine versio.

Tällääne son tällä hetkellä, huamisestei tiärä. Luulen, että muutoksia tuloo aina, ku löyrän jotaki miälenkiintoosempaa. Seki hyäty tästä oli, että tämäki kohta sai tunnistettavan nimen - kantopuutarha.

Liäkö tämä sitte jotaki muutaki, ku puutarhahulluutta :D