Risulinnut

Täs on yks mun kevään rojektiista, risulintujen tekemine. Non ollu mulla tuumingis jo monta vuatta, ku erelliset hapertuuvat pelekiksi risukasooksi. 

Ruma ankanpoikane?!

Sopivien risujen saanti on ollu ongelmana. Isäntähän nipistelöö ojien päällystööltä koivunvesoja, muttei ne oikee tähän hommahan sovi.

Pelastukseksi tuli naapurit, jokka kaatoovat puutarhastansa vanahan, monirunkoosen koivun. Ku kuulin moottorisahan äänen, olin haukkana paikalla ruinaamas riskuja. Toin kaks kukkurakuarmaa kottikärryyllä. 

Mun risulinturojekti tarttas jo syksyllä, ku naapurit kaatoovat ensimmääset rungot. Hain silloonki risuja ja sain teheryksi piänemmän linnun rungon, jota ny pikkuusen lihavootin.

Täs o suurempi lintu tekovaihees. Laitoon kaulan sisälle kiamuralle väännetyn hariateräksen vahavikkeheksi.

Halusin linnut samahan paikkaha ku erellisekki, tiänviärehen, kaharen syreenin välihi. Soli iliman lintuja jotenki tyhyjän näkööne kohta.

Täs o lintujen pystytyksehe tarvittavaa rekvisiittaa, risulinnut, isoompahan jalaat, piänemmälle pesävärkiksi vanaha ranssi, jonka nostin irti maasta petooniverkolla, jota marallin.

  Jalooksi piti kuitenki laittaa pampukepit, ku kuusennärehet risahtivat poikki. 

Siinä ne taas nököttäävät muutaman vuaren. Piänemmän linnun nostin sen takia, ku etehen kasvaa jaloangervua ja taa saniaasia. Ny näkyy muutaki ku pää.  Näitoli kiva teherä, mutta aika raskasta o pyäritellä nua suuria lintuja, vai onko voimat vähenny. Lintujen tekemiselle o ohojeeta monenki sorttisia. Moon teheny nämä Suvikummun Marjan plokista löytyvillä ohojeella.

Ensimmääne pääskyyne 9.5.2019.

Ny o kesä!