Jokilaakson puutarhamessut

Keriittihän meki sinne, vaikka aikataulu taas pikkuuse venähti. 

Porukkaa oli taas pilivin pimein ja parkkipaikat hakuuses, mutta onneksi ensimmääset messuulijat olivat jo lähärös. Sää suasii, ehkä liianki hyvi, tuli aiva hiki, vaikkei muuta teheny ku katteli ympärillensä.

Ihana hääkaari.

Suurin osa myyjistä oli kukkien tai taimien myyjiä, mutta oli siälä jotaki muutaki......

......kuten nämä iloosen färiset penkit.......

.....ja tiätysti silimähän pisti nämä ruasteeset jutut.......

......ja nämä hirmu suuret risuusta teheryt amppelit, mikkä roikkuuvat viälä tyhyjillänsä orottaen kesäkukkia. 

********

Sovittihin, Olipa kerran puutarha...-plokin SariHannen kans tapaamine, ku samalla pualella maata asutahan ja messut oli sopivasti pualesvälis. Oli mukava tavata ja saara kasvot taas yhyrelle plokille.

Sarin kans kiärrettihin Harjunpään taimiston myyntipöytiä ja siältä löyrin ittelle uuren punervan kurijenmiakan. Pystykiurunkannuksen löyrin harrastajan myyntipöyrältä hintahan 1e. Valitettavasti mun suasikkimyyjä ei ollu myyntipöytinensä paikalla. Siltoon ostanu sen lumikinki.

Lisäksi ostin messuulta punaasen ja keltaasen mangoldin taimen.

Sitte aitauksehen, mihinä ensimmääne keisarinpikarililija kukkii ikinä. Ei mikää ihime, etton nua mahtipontine nimi.

Kumma juttu, kattoon, että olin istuttanu kolome keltaasta sipulia, mutta yks oranssi nousi. Oranssi tuaho paremmi sinisen kans sopiiki.

Yällä satoo. Enemmänki olis saanu, mutta tuaki riitti räjähyttämähän kukinnan. Monet kevätkukkijat innostuuvat aukaasemahan nuppunsa, tulpukki pääsivät vauhtihi. Niistä myähemmi.

Onneksi isäntä rupiaa olemahan kylyvöjen kans voiton pualella ja voirahan palata normaalihi navettarutiiniihi. Rupiaa mehut olemahan tästä akasta aika vähis.

Kukkaasaa viikkua!