Hei, hei tammikuu ja ensimmääset kylyvöt

Sitei oo tammikuuta enää kovin palio jälijellä. Aika talavinen kuu on ollu. Onneksi kovia pakkaaspäiviä ei oo ollu ku muutamia. Muina päivinä lukemat on ollu ihan siärettäviä. Plussakeliä ei oo ollu paria päivää enempää, eikä silloonkaa lumen pinta palio puronnu.  

31.1.2021.

Lunta on tullu pikku hilijaa lisää. Ny muutamana päivänä on satanu ihan hilijalleen, etton lunta ny joka paikas. Tästä kuvasta näköö, kuinka tuuli on kinostanu aitauksen täytöhön lunta. Onneksi lunta on kaikkien muirenki penkkien päällä, koska pakkaasten on povattu jatkuvan koko helemikuun.

                          

Kärhötuet näyttäävät talavellaki ihan kivoolta. Havujen päältä pitää käyrä pökkimäs lumet pois, etteivät repee tai katkee. 

Lunta on ny niin palio, että jäniksillä rupiaa olemahan vaikeuksia löytää ruakaa. No, sitähän löytyy hualimattoman puutarhurin pihasta. Alvar-pensasmustikkaa on pikkuusen typistelty. Omenapuun allaki oli istuttu tovi jos toinenki, mutten mä siitä mitään piittaa. Näille pitää kuitenki heittää joku suaja päälle, ennenku tapahtuu enempää vahinkua.

31.1.2021 itäny 17/24.

Sitte mukavempihin uutisihin, tammikuun kylyvööhin. Alootin kylyvöt tiätenki perinteesesti kelloköynnöksillä. Mullon ollu kelloköynnöksen itämisen kans muutaman vuaren melekee ylivoimaasia ongelmia. Ny non ratkaastu. Ennen liotin siämeniä, joskus kellonki ympäri ja laitoon ne sitte kuumalle pesuhuanehen laattialle. VÄÄRIN!  Vuasi sitte kokeelin ensimmäästä kertaa sammalnappia ja ne pelas paremmi, vaikken silloonkaa saanu ku kaks kelloköynnöstä päähän asti. 

21.1.2021 painoon liottamattomat siämenet, kaks siämentä joka nappihin niin, että siämenen toinen reuna näkyy.  Ei menny ku pari päivää,  ku ensimmääne rupes tyäntämähän juurta. Ny näkyy elämää jo 17/24 siämenestä. Nämon ollu vintillä kasvivalon alla, kansi päällä.

Toisen kelloköynnössatsin laitoon hajakylyvönä taimimultahan, keittiön klasille, kukkapöyrälle. Sirottelin vaan siämenet PINTAHAN ja pirin sumuttelemalla siämenet kosteena, muavipussin sisällä. Tällä hetkellä 16 on elämää.  Kaikkiastansa yli kolomeskymmenes. No, sitähän ei viälä tiärä kuinka näiren käy, mutta toivottavasti saan enemmä ku kaks tainta!

Keijunmekon siämenkotia ja siämeniä 21.1.2021.

Toinen kylyvettävä oli keijunmekko. Sain kesällä kolome tainta ensimmääsen kerran kukkiviksi asti. Toin ne sisälle syksyllä, ku näkyy olevan muutama siämenkota tekeellä. Ny oli muka siämeniäki sisällä.

Ensimmääset keijunmekkojen koukut 31.1.2021.

Murustin siämenkorat sammalnappien päälle 21.1.2021 ja tänään näin ensimmääset elonmerkit. Joka napin pinnalla on mikroskooppisen piäniä koukkuja enemmän ku yks. Uskokaa tai äläkää, mutta on niitä.

                          

Koska en tiänny, onko siämenet itäviä, päätin pätkäästä yhyren elävältä näyttävän verson......

...ja laittaa ne taimimultahan juurtumahan, vintin lampun alle. Yhyres näkyy jo uusia leherenalakuja.

                          

Kolomannen kasvatusprojektin alootin rönsyorvokilla. Son vintis talavehtimas, mutta rupes näyttämähän aika surkialta. On päässy kuivamahan  monet kerrat.

                          

Täytin rasian mullalla. Alle kukkamultaa ja pinnalle taimimultaa. Sitte rönsyorvokkiruukku viärelle ja kiaputin rönsyjä rasiahan ja painoja päälle. Rönsyt o viälä kiinni emokasvis. Tänään näytti jo kasvavan uusia lehtiä. Tairan teherä viälä toisenki rasiallisen, että rönsyorvokki säilyys hengis. Siton aika harvoon saatavilla. On näiren kasvatusten kans taas niin mukava touhata. Jos kesä tulis pikkuusen nopiempaa.

24.9.2020.

                          

Keijunmekko ja rönsyorvokki terassilla, seinänviäres. Oli turhan varioonen paikka ja tiätenki kastelu oli taas mitä sattuu. Jos ens kesänä ryhyristäytyys täski kohtaa. Ookko jo taimikasvatuksen aloottanu?

Ihanaa helemikuuta!